Yhteenveto Jesajan luvuista 2-14 ja Nefin tulkintaa niistä - Tiivistelmä oppiaiheesta 16.12.2018

Julkaistu

Jesaja Mormonin kirjassa - osa 11
Opettajana Tuula Marjanen


Olemme tänä syksynä käyneet läpi Jesajaa Mormonin kirjan näkökulmasta. Taustamateriaalina oppitunneillamme olemme käyttäneet Joseph M. Spencerin kirjaa The Vision of All. Ennen kuin menemme hänen laatimaansa yhteenvetoon Jesajan luvuista 2-14 ja Nefin tulkintaan, haluan tuoda esille mitä hän on sanonut Jesajan tulkitsemisesta yleensä.

Kirjansa perusteella Joseph M. Spencer tuntuu itsekin olevan avoin moninaiselle tutkimukselle ja pohtii erilaisia näkökantoja. Mutta nyt itse oppiaiheeseen…

Nefin lainaamat Jesajan luvut 2-14 voidaan jakaa kolmeen osaan:

1) Jesaja 2-5 (2. Nefi 12-15)

2) Jesaja 6-12 (2. Nefi 16–22)

3) Jesaja 13–14 (2. Nefi 23-24)

 Näiden lainausten jälkeen luvussa 25 Nefi toteaa, että Jesaja puhui paljon sellaista, mitä monien hänen kansastaan oli vaikea ymmärtää. Mutta koska Jesajan sanat olivat Nefille itselleen selkeitä hänessä olevan profetian hengen takia, hän lupasi selittää niitä kansalleen. Selitykset löytyvät pääasiallisesti luvun 25 jakeista 9-19. Oikeastaan niissä tulkitaan kahteen kertaan samoja kohtia eri näkökulmista. Tutustutaan ensin suppeampaan selitykseen.

Jesaja 2-5 alkaa kuvauksella ajasta, jolloin Abrahamin liitto on täyteydessään. Mutta alun ”ihannekuvan” jälkeen tulee melkoinen kontrasti. Siirrytään Jesajan omaan aikaan; kuvataan israelilaisten pahuutta ja tuhoa, joka heitä tulee kohtaamaan (”Israel on raunioina ja Juuda on kukistunut”).

 Selityksessään Nefi on tiivistänyt kaiken yhteen lauseeseen.

Jesajan luvuissa 6-12 kerrotaan, kuinka Jesaja kutsuttiin tehtäväänsä varoittaa kansaa sen pahuudesta. Hän meni neuvomaan kuningas Ahasia, miten tämän tulisi toimia. Mutta kun kuningas ei totellut, Jesaja profetoi kaikesta siitä tuhosta, mitä Assyria toisi tullessaan. Jesaja ennustaa myös, kuinka Assyrian kuningas lopulta itse kaatuu omaan ylpeyteensä. ”Onko kirves muka parempi kuin se, joka sillä hakkaa? Mahtaileeko saha sille, joka sitä käyttää? Ikään kuin ruoska heiluttaisi käyttäjäänsä, ikään kuin puinen sauva heiluttaisi ihmisen kättä!” (Jesaja 10: 15) Assyria oli vain väline Herran kädessä karsia Israelia niin, että jäljelle jäisi vanhurskas jäännös.

 Nefi on jälleen niukkasanainen, mutta selkeä selityksessään.


Jesajan luvuissa 12 ja 13 kerrottujen tapahtumien välillä on parin sadan vuoden aikaero. Assyrian tapahtumista on siirrytty Babylonin mahdin kukistumiseen ja pakkosiirtolaisuudessa olleiden paluuseen lupauksen maihinsa. Tuo aikahyppäys saattaa kummastuttaa, mutta Nefin selitys sitoo nuo tapahtumat toisiinsa ja selittää osaltaan miksi Nefi otti Jesajan luvut 13–14 mukaan kirjaansa. Nefi soveltaa niitä kansaansa.

 Edellä esitetystä käy ilmi, että Nefi on oikeastaan vain kolmella jakeella selittänyt Jesajan yhtätoista lukua. Hän alkaa kuitenkin uudelleen puhua samoista asioista, mutta tällä kertaa soveltaen niitä Juudan ja Israelin tulevaisuuteen. 


Nefin profetia noudattelee samaa kaavaa kuin Jesajalla:
  • On sotia ja pahuutta. Joseph M. Spencerin mukaan tämä on melko sopiva yhteenveto tapahtumista Juudan kansan palatessa Babylonista omiin maihinsa. Heti heidän palattuaan oli kaikenlaista kiistaa (esim. siitä ketä voidaan kutsua tosi israelilaiseksi, Jerusalemin kaupungin ja temppelin rakentamisesta ja kaikenlaista poliittista juonittelua). Kun asiat oli sitten saatu jotenkin vakiinnutettua, tulivat ensiksi Aleksanteri Suuri ja hänen jälkeensä roomalaiset. 
  • Herra lähetti profeetan varoittamaan liittokansaa sen pahuudesta. Tällä kertaa se ei ollutkaan mikään tavallinen profeetta vaan Jumalan Poika, Jeesus. Huomattavaa on myös että hän oli itse Messias, Jesajan tekstissä esiintyvien ennusteiden täyttymys. 
  • Ihmiset eivät kuunnelleet häntä, ja niin pahuutta seurasi tuho ja kärsimys. Mutta vanhurskas jäännös palaa takaisin.
Jäännös/vesa/oksa on yksi vallitsevista teemoista niin Jesajalla kuin Nefilläkin. 

Me olemme osa tuota jäännöstä.
(Russell M. Nelson: Hajallaan olevan Israelin kokoaminen. Liahona, marraskuu 2006.)