Välähdyksia temppeliteemoista pyhissä kirjoituksissa

Esitykseen liittyviä suomennettuja artikkeliotteita ja kokonaisia artikkeleita löydät TÄÄLTÄ








On merkillepantavaa, että Mooseksen pyhäkköteltan ja Salomonin temppelin ohella Nooan arkki on ainoa Raamatussa mainittu ihmiskäsin tehty rakennelma, jonka suunnitelma oli Jumalan suoraan ilmoittama. Tässä kuvassa Jumala näyttää arkin suunnitelmat Nooalle aivan samalla tavoin kuin Hän myöhemmin ilmoitti pyhäkköteltan suunnitelmat Moosekselle. Jumaluuden kädet pitelevät taivaallista verhoa Nooan katsellessa tarkkaavaisesti, harppi vasemmassa kädessään.

Raamatuntutkijoiden keskuudessa ei ole epäilystäkään siitä, että kuten pyhäkköteltta, myös Nooan arkki "oli suunniteltu temppeliksi". Arkin kolme kantta viittaavat pyhäkköteltan kolmeen osastoon ja Eedenin puutarhan kolmitasoiseen pohjakaavioon. Itse asiassa kukin Nooan arkin kansista oli täsmälleen "samankorkuinen kuin pyhäkköteltta ja alueeltaan kolminkertainen pyhäkköteltan esipihaan verrattuna". Arkin ja pyhäkköteltan välistä yhteyttä vahvistaa se seikka, että Nooan arkista käytetystä nimityksestä "tevah" muodostui myöhemmin liitonarkusta käytetty vakionimike Mišnan hepreassa. Tämän lisäksi Septuaginta käytti samaa kreikankielistä ilmaisua "kibotos" sekä Nooan arkista, että liitonarkusta. Lisäviitettä näiden arkkien yhtäläisyyksistä antaa niiden leveyden ja korkeuden suhde, joka molemmissa on 3:5.

Jeffrey M. Bradshaw 2018:
TiedäMiksi VT06A: Oliko Nooan arkki suunniteltu kelluvaksi temppeliksi ?
http://map-pyhakoulu.blogspot.com/2018/02/tiedamiksi-vt06a-oliko-nooan-arkki_7.html



Uuden testamentin tekstit viittaavat siihen, että ortodoksiset kristityt, jotka asuivat Jerusalemin alueella Jeesuksen Kristuksen aikaan, eivät hylänneet Israelilaista temppelia sen jälkeen, kun sovitus oli tapahtunut; he sen sijaan joutuivat jättämään sen. Ilmestyskirjan mukaan nämä kristityt pitivät kiinni uskostaan Jumalan taivaalliseen temppelin olemassaoloon ja merkitykseen, ja he uskoivat myös valtakunnan ja pappeuden ideologiaan, jotka liittyvät tuohon temppeliin. Lisäksi he väittivät, että kuolevaisina heistä oli - kuten heidän taivaallisisita kolleegoistaankin - TEHTY kuninkaita ja pappeja Jumalalle. Jeesus Kristus antoi Ilmestyskirjassa uskollisille opetuslapsilleen lukuisia lupauksia, joilla kaikilla on yhteyksiä Israelin temppelikäsitteisiin, ja useimmat niistä' ovat yhteydessä Israelin kuninkaiden ja pappien tosiasiallisiin vihkimysrituaaleihin.
. . .
Vaikka tutkijat eivät tällä hetkellä ymmärrä gammamerkkien taustalla olevaa merkitystä, samaa muotoa kuvataan keskiajan Bible Moralisee kuvaraamatussa, jossa asiayhteys on selvä.

Tässä kuvassa on Sakarias temppelin pappi ja hänen vaimonsa Elisabet. Vaimo pitää puusepän suorakulmaa rintaansa vasten (ja osoittaa sillä oikealle puolelleen), samalla kun mies pitää arkkitehdin harppia rintaansa vasten. Samanlainen kuva toisessa Bible moralisée -teoksessa [1200-luvulta] esittää saman pariskunnan pitämässä käsissään puusepän suorakulmia ja mukana oleva teksti kertoo, että suorakulmainen työkalu on heidän vanhurskautensa vertauskuva.

Marthew B. Brown
The Israelite Temple and the Early Christians
https://www.fairmormon.org/conference/august-2008/the-israelite-temple-and-the-early-christians






Missä määrin Joseph Smith oli tietoinen hänelle ilmoitettujen tekstien yhteyksistä muinaiseen rituaaliin? On ilmeistä, että viimeistään Nauvoon aikakautena Joseph Smith ymmärsi hänelle ilmoitetun syntykertomuksen muinaiseen temppeliin liittyvänä rituaalisena tekstinä. Profeetan saarnat tuona aikana, samoin kuin hänen johdollaan aikaansaadut Nauvoon temppelin toimitukset ja arkkitehtuuri, viittaavat nimenomaan tähän. Tämän lisäksi Jeffrey Bradshawn kokoamat todisteet viittaavat siihen, että tämä ymmärrys ulottuu vielä varhaisempaan aikaan, aivan palautuksen alkuvaiheisiin saakka. Oma kysymyksensä on, oliko Joseph Smith tietoinen juuri näistä esittämistäni yhteyksistä, kuten alttarin sijoittamisesta ja Henokin viittauksesta suureen altaaseen, mutta siihen en ole valmis vastaamaan. Joka tapauksessa Joseph Smith lopulta tulkitsi syntykertomuksen tavalla, joka oli ainutlaatuinen tuona aikana - muuttuvana tekstinä, joka linkittyi olennaisella tavalla menneisyyden konkreettisiin rituaalisiin yhteyksiin.

Tällä Mooseksen kirjan lukutavalla on olennainen seuraamus Ensimmäisen Mooseksen kirjan tulkinnalle - nimittäin se, että tuo raamatullinen teksti on joskus ollut israelilaisessa temppelissä esitetyn rituaalin ohjekirja. 
…
Mielestäni Mooseksen kirja kuitenkin tarjoaa meille tilaisuuden harkita rituaalia uutena lähestymistapana Ensimmäisen Mooseksen kirjan lukujen tarkastelussa, ja tässä rajallisessa tilanteessa uskon sen olevan kohdallaan. Se sisältää ainakin kaksi osaa:

Ensinnäkin Mooseksen kirja osoittaa meille, mitä rituaalisesta tekstistä tulee etsiä: vuorovaikutuksen kehysten laminointia; liikkumisen verbejä, toistuvia aiheita ja sanaleikkejä jotka liittyvät temppelin arkkitehtuuriin; sekä kerronnallisia siirtymiä.
...
Toiseksi Mooseksen kirja osoittaa meille, että se mikä näyttää erilaisilta lähteiltä, saattaa olla rituaalin eri vaiheita, joissa kussakin on omat erilliset toimijansa, toimintonsa ja tapahtumajärjestyksensä, jotka on muokattu vaihtuvaan rituaaliseen ympäristöön.

David M. Calabro 2016: Joseph Smith and the Architecture of Genesis. Teoksessa Ricks, Stephen D. ja Parry, Donald W., toim. 2016: The Temple: Ancient and Restored. Orem, UT ja Salt Lake City, UT: The Interpreter Foundation ja Eborn Books, 165-181.
http://map-pyhakoulu.blogspot.com/p/joseph-smith-ja-ensimmaisen-mooseksen.html



... Vaikkakin etiopialainen Ensimmäinen Henokin kirja ilmestyi englannin kielelle käännettynä vuonna 1821, Henokin MAP-kertomuksen kannalta olennaisimmat käsikirjoitukset eivät olleet Joseph Smithin elinaikana käytettävissä. Qumranin Jättiläisten kirja, joka löydettiin 1948, sisältää häkellyttäviä samankaltaisuuksia Mooseksen kirjan lukujen 6-7 kanssa, ulottuen kertomuksen juonen yleisistä teemoista tarkasti määriteltyihin tapahtumiin ja harvinaisiin ilmaisuihin vastaavissa yhteyksissä. Pidettäisiin ainutlaatuisena, jos jossakin 1800-luvun asiakirjassa esiintyisi samalla tiheydellä läheisiä samankaltaisuuksia tämän pienen muinaisten asiakirjapalasten kokoelman kanssa, mutta on hämmästyttävää löytää sellaisia samankaltaisuuksia asianmukaisissa yhteyksissä, liittyneenä joka tilanteessa Henokin kertomukseen.
- -
Yalen yliopiston arvostetun professorin ja kirjallisuuskriitikon Harold Bloomin mukaan Joseph Smithin kyky tuottaa Henokiin liittyviä kirjoituksia, jotka niin "häkellyttävästi viittaavat muinaisiin yhteyksiin", juontavat juurensa hänen "karismaattiseen tarkkanäköisyyteensä, hänen varmaotteiseen merkityksellisyyden vaistoonsa, joilla hän hallitsi raamatullisia ja mormonismiperäisiä rinnakkaisuuksia". Tutkittuaan profeetan elämää ja opetuksia, Bloom päättelee: "Enpä usko että kirjoitettuja lähteitä juurikaan tarvittiin." Ilmaisematta "mitään arviointia suuntaan tai toiseen" MAP-kirjoitusten "aitoudesta", hän löysi "valtaisasti paikkansapitävyyttä" näistä kirjoituksista ja saattoi "ainoastaan lukea [profeetan] nerouden tai demonin ansioksi" hänen kykynsä "tavoittaa ... muinaisen juutalaisen uskonnon olennaisia aineksia ... jotka eivät enää olleet normatiivisen juutalaisuuden tai kristinuskon käytettävissä, ja jotka olivat säilyneet ainoastaan esoteerisissa perinteissä, joilla tuskin oli suoraa kosketusta [Joseph] Smithiin."
- -
Harold Bloom on kutsunut Mooseksen kirjaa ja Abrahamin kirjaa kahdeksi "yllättävämmistä" ja "väheksytymmistä" teoksista MAP-kirjallisuudessa. Metropolitan -taidemuseossa [Metropolitan Museum of Art] sijainneiden egyptiläisten papyruspalasten löytymisen jälkeisten vuosikymmenten julkaisutulvan saatossa olemme alkaneet nähdä korjausta Abrahamin kirjan laiminlyöntiin. Nyt vihdoin voi olla kiitollinen siitä, että alkuperäisten käsikirjoitusten laajemman saatavuuden ja niiden sisällön yksityiskohtaisen tutkimuksen vuoksi Mooseksen kirja on myös alkamassa saada sille kuuluvan kohtelun.

Jeffrey M. Bradshaw 2018: KnoWhy OTL05C — Could Joseph Smith Have Drawn On Ancient Manuscripts When He Translated the Story of Enoch? The Interpreter Foundation
http://map-pyhakoulu.blogspot.com/2018/01/tiedamiksi-vt05c-saattoiko-joseph-smith.html




Ašera oli kanaanilaisten pääjumalatar. Hän oli Ēlin vaimo ja muiden jumalien äiti ja imettäjä. Ainakin jotkut israelilaisista palvoivat häntä aikana, joka kattoi vuodet Kanaanin valloituksesta toisella vuosituhannella eKr. aina Jerusalemin tuhoutumiseen 586 eKr. (jolloin Lehi lähti perheensä kanssa). Ašera yhdistettiin puihin - pyhiin puihin. Juutalaisessa Mišnassa (toiselta-kolmannelta vuosisadalta jKr.) rabbiinit kuvailevat ašeraa puuna, jota palvottiin. Kohdassa 1 Nefi 11 Nefi pohtii elämän puun tarkoitusta, kun hän näkee sen näyssä. Vastauksena hän saa näyn, jossa on “neitsyt… Jumalan Pojan äiti lihan tavan mukaan.” Vastaus hänen kysymykseensä puun merkityksestä on neitsytäidissä lapsen kanssa. Neitsyt on puu jossain mielessä, ja Nefi hyväksyi tämän vastauksena kysymykseensä. Israelilaisena, joka eli 7. vuosisadan lopulla ja varhain 6. vuosisadan alussa eKr., hän tunnisti vastauksen kysymykseensä ihmeellisestä puusta muuten niin selittämättömässä näyssä neitsytäidistä ja hänen jumalallisesta lapsestaan - ilman, että se, mitä hän näki ja miten hän tulkitsi asiat oli täysin selvää. Se, mitä hän “luki” vertauskuvallisesta näystä oli kulttuurisesti värittynyttä. Nefin näky heijastelee muinaiselle Lähi-idälle ainutlaatuisen “pyhän puun” merkitystä. Ašera liittyy myös raamatulliseen viisauskirjallisuuteen. Viisaus, nainen, ilmenee Jumalan vaimona ja edustaa elämää.
- -
Israelin Ašeran pitkässä kertomuksessa on merkittävää niiden henkilöllisyys, jotka eivät vastustaneet häntä. Yksikään profeetta ei tunnu tuomitsevan häntä ennen kahdeksatta vuosisataa eKr. Suuret jahvelaiset profeetat Aamos ja Hoosea, jotka olivat äänekkäitä Baalin tuomitsemisessa, eivät näytä tuominneen Ašeraa. Jahvelaisten reformistien Elia-Elisa-koulukunta ei näytä olleen häntä vastaan. … 400 Ašeran profeettaa aterioitsivat Isebelin ja 450 Baalin profeetan kera, Elian kuuluisassa kilvassa Baalin pappien kanssa. Vaikka kilpa oli dramaattisen tuhoisa näille, jätettiin Ašeran palvojat mainitsematta ja ilmeisesti myös koskematta. “Mitä tapahtui Ašeralle ja hänen profeetoilleen?” kysyy David Noel-Freedman. “Ei mitään.” Seuraavina vuosina Elian ja Elisan häikäilemätön kampanja Baalia vastaan, jota johti Israelin Jehu, jätti Samarian ašeran paikalleen. Baal hävitettiin tyystin, kun taas jumalattaren kunnioittaminen itse asiassa jatkui pitempään kuin pohjoinen valtakunta.(25)

Daniel C. Peterson 2000: Nephi and His Asherah Journal of Book of Mormon Studies 9/2 (2000): 16–25, 80–81 Suomennos on osoitteessa
http://map-pyhakoulu.blogspot.com/p/nefi-ja-hanen-aseransa.html




Senosin … allegoria voidaan ja se pitäisi lukea temppelitekstinä. Jaakobin esittämässä muodossa Senosin allegoria tuo näkyviin monia temppelin sanoja, teemoja ja käsitteitä. Symbolisena kerrontana "mysteeristä", jossa näytetään kuinka Jumalan suunnitelma lopulta onnistuu Hänen tahtonsa mukaisesti, se on rinnakkainen näytelmälliselle esitykselle, joka muodostaa tärkeän osan MAP temppelipalveluksesta. Esitän edelleen, että Jaakobin itsensä - ollessaan temppelipappi - tarkoituksena on, esitellessään pronssilevyille kirjoitetun allegorian, että hänen lukijansa, muinaiset ja nykyiset, näkisivät tämän allegorian temppelitekstinä.

Matthew L. Bowen 2016: "I have done according to my will": Reading Jacob 5 as a temple text. Teoksessa Stephen D. Ricks ja Donald W. Parry: The Temple: Ancient and Restored. Orem, UT: The Interpreter Foundation ja Salt lake City, UT: Eborn Books.
http://map-pyhakoulu.blogspot.com/2018/08/lukusuositus-oppiaiheeseen-sunnuntaina.html



Kaikesta siitä hyvästä huolimatta, mitä Nefi teki 3. Nefin luvuissa 8-9, pimeys saavutti äärimmäisen syöverinsä. kun kaikki elementit - maa, ilma, tuli ja vesi - nousivat kapinaan murheessaan ja inhossaan luonnon Jumalan kärsiessä ja kuollessa. Vähintään 16 kaupunkia tuhoutui: ne jäivät maa-aineksen alle, ne joutuivat myrskytuulten poispyyhkimiksi, ne tuhoutuivat tulessa tai ne vajosivat meren syvyyksiin, kun meren syvyydet vyöryivät niitten ylitse. Kaikki tämä tapahtui, kun Jeesus puhui täydellisen tuhon syvyyksistä, jotta vääryydet, pahuus, synnit ja inhottavuudet voitaisiin kätkeä “kasvojeni edestä” (3. Nefi 9:5, 7, 9, 11).
Herran pyhä läsnäolo ei voisi eikä voi suvaita syntiä (3. Nefi 27:19), ei vähimmässäkään määrin (ks. Alma 45:16, LK 1:31). On kiinnostavaa, kuinka muinaisten ihmisten käsityksen mukaan yksi vanhurskaiden temppeleiden päätehtävistä oli varmistaa maailmankaikkeuden luonnollinen järjestys.  Jerusalemin temppelikin rakennettiin merkittävälle kalliolle tai sen läheisyyteen, “puimatantereen suurelle kalliolle tai sen lähelle”, jolla tänään on Kalliomoskeija. Ajatus kalliosta, joka pidättelee vesiä, esiintyy Vanhan testamentin avainkohdissa: Kun Mooses löi “kalliota”, siitä vuosi paljon vettä (2 Mooses 17:6). Tuhatvuotisen valtakunnan aikaan vesi on kumpuava Temppelivuorelta kohdan Hesekiel 47:1 mukaan. Joidenkin selitysten mukaan kaikkeinpyhin sijaitsi kosmoksen peruskiven päällä, jota kutsutaan nimellä Shetiyya-kivi. Tuo kivi, joka edustaa pelastuksen kalliota, toimi eräänlaisena tulppana, joka piti loitolla syvyyden ja ylhäältä tulevat tulvat. Ilman temppeliä kaaos pääsisi valloilleen ja vallitsisi, kuten sanotaan psalmeissa: “Virrat pauhaavat, Herra, virrat pauhaavat kohisten, virrat pauhaavat ja jylisevät. Mahtava on meren aallokko, mahtavampi vaahtopäinen myrsky, mahtavin on korkeuden Herra! Sinun säädöksesi, Herra, ovat lujat ja varmat, pyhänä hohtaa sinun temppelisi ajasta aikaan.” (Psalmit 93:1-5) Tässä valossa voi arvostaa vielä paremmin sitä, kun Lakoneuksen ja Nefin piti hylätä temppeli Sarahelmassa. Se oli todella epätoivoinen teko. Ja niin onkin: ilman Herraa Hänen temppelissään äärimmäinen pahuus ja hirveä tuho vallitsivat noilla 3. Nefin ensimmäisillä kahdellakymmenellä sivulla. Kun Jeesus tuli Runsaudenmaahan, Saatana karkotettiin ja pelastuksen kallio hallitsi jälleen. Rakentaessaan tälle perinteisen temppelikuvaston pohjalle Jeesus sanoi saarnansa alussa paikalle kokoontuneille nefiläisille: “Teidän on tehtävä parannus ja otettava kaste minun nimeeni ja tultava pienen lapsen kaltaisiksi... tämä on minun oppini, ja jokainen, joka rakentaa tälle, rakentaa minun kalliolleni, eivätkä helvetin portit voita heitä” (3. Nefi 11:38-39).


Temppeli vihittiin paikaksi, jossa parannetaan mikä tahansa vitsaus tai vaiva (ks. 1 Kun. 8:37), ja monella tapaa Ylimmäisen Papin suuri sovitus Sovituksen päivänä oli “parantamisen riitti”, haavojen parantamiseksi ja elämän palauttamiseksi koko luomakuntaan. Kaikkeinpyhin on hyvänä esimerkkinä eheydestä, hyvinvoinnista ja pahan tai sairauden täydellisestä puuttumisesta. Vanhurskauden Poika todella tuli nefiläisten keskuuteen “parantaminen siivissään” (2.Nefi 25:13) koko työrupeamansa ajan siellä. Kun Jeesus oli lähdössä ensimmäisen nefiläisten luona viettämänsä päivän päätteeksi, ja kun Hän havaitsi miltei uuvuttaneensa ihmiset, heidän kyyneleensä ja vankka uskonsa sekä heidän kiinnittyneet katseensa olivat koskettaneet Häntä syvästi.

John W. Welch: Seeing Third Nephi as the Holy of Holies of the Book of Mormon [Kolmannen Nefin näkeminen kaikkeinpyhimpänä Mormonin kirjassa] Journal of the Book of Mormon and Other Scripture 19/1 (2010): 35-55
https://drive.google.com/file/d/13lxiEqk81Pz8Bk-REgMDEOheFonKyt2N/view




Terryl Givens on kirjallisuuden ja uskontotieteen professori Richmondin (Virginia) yliopistossa. Hän opettaa kursseja 1800-luvun kirjallisuuden teoriasta. Hän on tunnettu mormonismin historiaa, kulttuuria ja teologiaa käsittelevistä kirjoistaan.
Fiona Givens sai perheessään katolisen kasvatuksen Nairobissa, Keniassa ja liittyi MAP-kirkkoon Saksassa opiskellessaan, opiskelijaystävänsä tukemana. Hän on eläkkeellä oleva kielten opettaja, jolla on tutkintoja ranskan ja saksan kielestä sekä Euroopan historiasta.










Esitykseen liittyviä suomennettuja artikkeliotteita ja kokonaisia artikkeleita löydät TÄÄLTÄ