"Tiedätkö sinä kirjan tarkoituksen" - Tiivistelmä oppiaiheesta 23.9.2018
Opettajana Tuula Marjanen
Tulemme tämän syksyn aikana tutustumaan Jesajaan Joseph M. Spencerin kirjan ”The Vision of All” (Näky kaikesta) kautta. Kirja on jaettu 25 melko vapaamuotoiseen luentoon. Joseph M. Spencer on muinaisten pyhien kirjoitusten professori Brigham Youngin yliopistossa ja julkaissut laajalti tutkimuksia Myöhempien aikojen pyhien kirjoituksista ja teologiasta.
”/Se/ on aikakirja juutalaisista; se sisältää Herran liitot, jotka hän on tehnyt Israelin huoneen kanssa; ja se sisältää myös monia pyhien profeettojen profetioita; ja se on niiden kaiverrusten kaltainen aikakirja, jotka ovat pronssilevyissä, paitsi ettei niitä ole niin paljon; kuitenkin se sisältää Herran liitot, jotka hän on tehnyt Israelin huoneen kanssa; sen vuoksi ne ovat suuriarvoiset pakanoille.” (1. Nefi 13: 12-13, 20, 23 ).
Kyse on siis heprealaisesta Raamatusta. Joseph M. Spencerin mukaan se mikä tekee kirjasta niin arvokkaan pakanoille, on se mitä siinä kerrotaan Abrahamin kanssa tehdystä liitosta. Kirjan syvällisesti juutalainen sanoma on tarkoitettu tuomaan pelastus pakanoille.
Silloin kun kirja lähti juutalaisten suusta, se sisälsi evankeliumin täyteyden. Nefi näki kuitenkin näyssään kuinka suuri ja iljettävä kirkko otti Karitsan evankeliumista pois monia selkeitä ja erittäin kallisarvoisia osia sekä myös monia Herran liittoja (1. Nefi 13: 26).
On huomattava, että suurella ja iljettävällä kirkolla ei tarkoiteta mitään tiettyä kirkkoa tai organisaatiota. Joseph M. Spencerin mukaan jo toisella vuosisadalla jKr. oli havaittavissa, että alkuaikojen käännynnäisten joukossa alkoi esiintyä suuntauksia joissa ajateltiin, että he olisivat syrjäyttäneet juutalaiset liittokansana (anti-semitistisiä suuntauksia). Eli he ottivat liittokansan aseman itselleen ja samalla vääristelivät Raamatun perimmäistä sanomaa.
Nefi näki näyssään Mormonin kirjan esiintulon myöhempinä aikoina. Itse hän ei luultavasti vielä tuolloin tiennyt, että myös hänen kirjoittamansa levyt päätyisivät tuohon kirjaan. Mutta Nefi ymmärsi kuinka tärkeää oli pitää aikakirjaa. Herra oli ilmoittanut hänelle, että elleivät hänen jälkeläisensä muista Herraa ja kuule hänen sanojaan, he tulisivat tuhoutumaan.
Jesajan kirjaa on tutkittu sekä historiallisista lähtökohdista että kirjallisen rakenteen perusteella. Kirja
jakautuu selvästi kahteen osaan. Se missä kohtaa osien raja menee, vaihtelee tutkimuksesta riippuen.
Joseph M. Spencer erottaa kirjassaan kaksi selvästi erottuvaa osiota: luvut 1-33 sekä luvut 40–66.
Ensimmäisessä osassa käsitellään pääasiassa tuomion teemaa (sekä liitokansaan kuuluvien että
pakanoiden), kun taas toisessa osassa käsitellään pääasiassa pelastuksen/palautuksen teemaa (liittokansan, osittain pakanoiden avustamana).
”Tuomio-ja-sitten-pelastus” on varsin yleinen teema Vanhan testamentin profeettojen kirjoissa. Mutta Jesajan kirjan sisäisessä yhtenäisyydessä on jotain erityistä: Jesajassa tuomiota koskevat profetiat on muotoiltu niin, että ne ennakoivat palautuksen profetioita merkittävällä tavalla, ja pelastuksen profetiat nojautuvat tuomion profetioihin samoin merkittävällä tavalla.
Ensimmäisen ja toisen osan välillä on siis parinsadan vuoden aikasiirtymä.
Tämä johtaa siihen, että useiden Jesajaa tutkineiden mielestä ainakin kaksi eri profeettaa on kirjoittanut kirjaa. Ns. ”Jerusalemin Jesaja” eli ”ensimmäinen Jesaja” olisi kirjoittanut ensimmäisen osan, mutta toisen osan olisi kirjoittanut ns. ”toinen Jesaja”, joka olisi toiminut profeettana Babylonin pakkosiirtolaisuuden aikana. Joidenkin mielestä olisi vielä ns. ”kolmas Jesaja”, joka olisi toiminut Juudassa pakkosiirtolaisuuden jälkeen.
Joseph M. Spencer sanoo, että moderni Jesajan tutkimus näyttää melko suoraviivaisesti työskentelevän Mormonin kirjaa vastaan. Nimittäin, jos teoria on oikeassa, useimpia Jesajan kirjan kohtia, jotka ovat Mormonin kirjassa, ei vielä olisi edes kirjoitettu silloin kun Lehi perheineen lähti Jerusalemista.
Tutkiessaan Raamattua ja Mormonin kirjaa Joseph M. Spencer on löytänyt joitain pieniä, mutta
hämmästyttäviä, yksityiskohtia jotka vahvistavat Mormonin kirjan totuudellisuutta. Mutta hän toteaa myös, ettei kaikkia asioita voi vahvistaa historiallisten tai kirjallisten lähteiden avulla vaan uskon kautta. Hänellä on vahva usko Mormonin kirjaan, eikä hän tuntunut olevan kovinkaan huolestunut tähänastisista tutkimuksista.
Oppitunnin aikana keskusteltiin myös seitsemännestä uskonkappaleesta, jonka mukaan uskomme
profetian, ilmoituksen ja näkyjen lahjaan eli siihen, että profeetat voivat nähdä tulevaisuuteen.
"... Jesajan kirjan monen tekijän teoriat eivät saa tukea mistään muinaisesta käsikirjoituksesta tai perinteestä ... [esim.] vanhimmassa olemassaolevassa Jesaja-käsikirjoituksessa toiselta vuosisadalta eaa, joka on Kuolleenmeren kääröjen joukossa,... ei ole havaittavissa mitään vihjettä siitä, että muinaiset lukijat olisivat kyseenalaistaneet Jesajaa koko kirjan tekijänä." (Kent.P. Jackson "Isaiah in the Book of Mormon". Teoksessa Laura Harris Hales, toim. 2016: A Reason for Faith. Brigham Young University).
Me kaikki kuulumme tuohon liittokansaan. Ne liitot, joita Herra teki Abrahamin kanssa koskevat meitä jokaista. On hienoa, että entisaikojen profeetat jaksoivat kirjoittaa aikakirjoja ja että ne ovat
meidän saatavilla niin, että meillä on mahdollisuus tutkia mitä nuo liitot pitävät sisällään.
