Sananlaskut ja Saarnaaja - osa Vanhan testamentin viisauskirjallisuutta - tiivistelmä oppiaiheesta 26.8.2018
Opettajana Tuula Marjanen
Vanha testamentti on kuin kirjasto, se sisältää monenlaista kirjallisuutta.
”Varhainen hepreankielinen viisauskirjallisuus oli osa laajempaa ilmiötä: samantapaisia kirjoituksia tunnetaan Egyptistä, Mesopotamiasta ja muista muinaisen Lähi-idän kulttuuripiireistä, jotka vaikuttivat myös israelilaiseen viisausajatteluun. Useiden sukupolvien elämänkokemuksesta syntynyt varhainen viisauskirjallisuus oli käytännöllistä… ja keskittyi ensisijaisesti hyvän maanpäällisen elämän saavuttamiseen, eikä siinä pohdittu erityisesti ihmisen ja Jumalan välistä suhdetta…
/Myöhemmin/, toisen temppelin ajalla, juutalainen viisausajattelu sai uusia piirteitä. Viisausperinne muuttui teologisemmaksi… Muinaisitämaisesta, universaalista perinteestä poiketen viisaustekstit alkoivat yhdistää opetukseensa Israel-traditioita ja toora-hurskautta, mikä näkyi tiettyjen myöhäisten viisaustekstien toora-keskeisyydessä.” (Elisa Uusimäki: Qumranin viisauskirjallisuus. Helsingin yliopisto, Teologinen tiedekunta)
Keskitymme Sananlaskujen ja Saarnaajan kirjaan, Jobiin ja psalmeihin voi tutustua aiempien oppituntieni tiivistelmistä.
Sananlaskujen ikää on vaikea arvioida, sillä ”viisauskirjallisuus ei yleensä heijasta mitään tiettyä sosiaalista tai poliittista tilannetta… /Ja toisaalta/ heprealaisen Raamatun viisauskirjallisuus sai lopullisen muotonsa vasta Babylonian pakkosiirtolaisuuden (587/586-539 eaa.) jälkeen, mutta sen edustama perinne on paljon vanhempi.” (Elisa Uusimäki: Qumranin viisauskirjallisuus. Helsingin yliopisto, Teologinen tiedekunta)
Sananlaskujen kirja on paras esimerkki heprealaisesta viisauskirjallisuudesta, varsinkin jos tarkastellaan ”viisaus”-sanan esiintymistiheyttä. Sen luvuissa 1-9 esitellään tarkemmin mitä/kuka viisaus on. Niissä viisaus on personifioitu, niin ettei se ole asia vaan henkilö. Suomalaisesta käännöksestä ei käy ilmi, että on kyse naispuolisesta henkilöstä. Englanniksi tutkijat kutsuvat häntä nimellä ”Lady Wisdom” eli suomennettuna ”Rouva Viisaus.” Luvussa 8 Viisaus kertoo tarkemmin itsestään.
Keskustelussa siitä mitä viisaus on ja miten sitä voi hankkia tuli esille esimerkiksi seuraavaa: On monenlaista viisautta tietoviisautta – elämänviisautta – sydämenviisautta.
Viisaus on enemmän kuin tietoa, se on tiedon oikeaa soveltamista.
Sananlaskussa 3:18 sanotaan, että viisaus ”on elämän puu niille, jotka siihen tarttuvat – onnellinen, ken pitää siitä kiinni!”
Nefin näyssä elämän puun selitettiin tarkoittavan Jumalan rakkautta. On mielenkiintoista, että elämän puuta pidetään sekä Jumalan rakkauden että viisauden vertauskuvana.
Sananlaskujen kirjan luvusta 10 lähtien on lyhyitä arkisiin elämäntilanteisiin liittyviä mietelauseita, neuvoja ja varoituksia. Aiheina ovat esimerkiksi vanhemmuus, avioliitto, ystävyys ja toisten auttaminen, rehellisyys ja ahkeruus. Huomautettiin, että jotkin sananlaskut eivät enää sovi nykypäivään vaan ne heijastavat sen ajan tapakulttuuria.
Saarnaajan kirjan alussa sanotaan: ”Saarnaajan, Daavidin pojan, Jerusalemin kuninkaan, sanoja.” Jotkut tutkijat uskovat, että kirja on Salomonin kirjoittama.
Kahden usein lainatun mietteen ”Ei mitään uutta auringon alla” (Saarnaaja 1:9) ja ”Turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta!” (Saarnaaja 1:2) valossa Saarnaajan kirja vaikuttaa läpeensä pessimistiseltä. Instituuttikirjassa on selitetty, että ilmaus ”auringon alla” tarkoittaa ”maailmallisesta näkökulmasta” ja sana ”turhuus” tarkoittaa väliaikaista, katoavaa. Niinpä Saarnaaja valittaa, että maailman näkökulmasta tarkasteltuna kaikki on väliaikaista ja pian mennyttä – mikään ei ole pysyvää. Pyhien kirjoitusten oppaan mukaan Saarnaaja kirjoittaa suuren osan kirjasta sellaisten ihmisten näkökulmasta, joilla ei ole evankeliumin ymmärrystä.
Mutta loppujen lopuksi ei kaikki Saarnaajan kirjassa ole niin synkeää…
