TiedäMiksi VT27X - Miksi Jumala itkee? Osa II-5: Särkyneestä sydämestä
Mutta katso, nämä, joiden päällä silmäsi ovat, menehtyvät tulvissa; ja katso, minä suljen heidät sisään; vankilan minä olen valmistanut heille. Ja hän, jonka minä olen valinnut, on vedonnut minun kasvojeni edessä. Sen vuoksi hän kärsii heidän syntiensä tähden, sikäli kuin he tekevät parannuksen sinä päivänä, jolloin minun Valittuni palaa minun luokseni, ja tuohon päivään asti he ovat piinassa; tämän vuoksi siis taivaat itkevät, niin, ja kaikki minun kätteni teot. (Kallisarvoinen helmi Mooses 7:38-40; Henokin näky jakeissa 21-67)
Sovituksen myötätuntoteorian keskeinen avainkäsite on, että parannuksen kautta aikaansaadun elämän energian vapautuminen vertauskuvallistuu veriuhrissa. Uhrieläimen elämän katsottiin sijaitsevan veressä, joka vuodatettiin teurastuksen yhteydessä. Uhrauksen aikana vuodatettu veri pirskotettiin uhrialttarin tai armoistuimen [Liitonarkun kannen] päälle, näin peittäen sen lahjaksi annetulla elämällä, joka vapautui uhrieläimen kuoleman yhteydessä. Sanakirjassa määritelty ensisijainen "sovitus" -sanan (hepreaksi "kafar") merkitys on "peittää", viitaten Jumalan läsnäoloa edustavan armoistuimen tai alttarin "peittämis"-toimitukseen uhrieläimen verellä, mikä edusti elämän lahjan antamista Jumalalle (3.Moos. 16: 14-15). "Sovittaa" tarkoitti armoistuimen edustaman Jumalan pyhän läsnäolon peittämistä uhrieläimen kuoleman yhteydessä vapautuneella elämän lahjalla - elämä ja Jumala tulevat yhdeksi. MAP-kirkon pyhissä kirjoituksissa veren elämän antaminen eläinuhreissa ei ole enää hyväksyttävää, koska kun Kristuksen elämä on annettu, uhrieläimen veren edustama elämän lahja todellistuu meidän puolestamme annetussa Kristuksen elämässä. Tätä meille annettua hänen elämänsä lahjaa edustaa Getsemanessa ja ristillä vuodatettu elämä-veri. Hän on jo antanut lahjansa. Kuitenkin hän pyytää nyt meitä antamaan elämämme takaisin hänelle, mitä edustaa se että annamme hänelle sydämemme. Mooseksen lain uhrit on poistettu, ja niiden sijaan Kristus pyytää meitä antamaan hänelle "särkyneen sydämen ja murtuneen [katuvan] mielen uhrin" (2. Nefi 2: 7, 3 Nefi 9:20, 12:19, Et 4:15, Moroni 6: 2, [OL 59:8]). (1)
Ylösnoussut Kristus selittikin nefiläisille: "Eikä teidän enää pidä uhrata minulle verenvuodatusta; niin, teidän teuras- ja polttouhrienne on lakattava, sillä minä en hyväksy mitään teidän teuras- ja polttouhreistanne. Ja teidän tulee uhrata minulle uhrina särkynyt sydän ja murtunut [katuva] mieli. Ja jokaisen, joka tulee minun luokseni särkynein sydämin ja murtunein [katuvin] mielin, minä kastan tulella ja Pyhällä Hengellä." (3 Nefi 9:19-20) Särkyneen sydämen ja murtuneen [katuvan] mielen kielikuvan käytölle on olemassa syy. Se viittaa todelliseen inhimilliseen toimintaan, jossa sydämemme särkyy apposen avoimeksi ja syntyy katumuksen tunne kaikesta, mitä olemme tehneet muiden loukkaamiseksi ja suhteillemme heihin. "Särkynyt sydän" on särkynyt aivan avoimeksi, sallimaan Jumalan pääsyn kaikkein yksityisimmän sielumme osan pyhään läheisyyteen. Me olemme erityisellä tavalla haavoittaneet suhdettamme Jumalaan luomalla itsellemme minäkeskeisyyteen sidotun olemassaolon. Jumalalle annetun sydämen särkymisen uhrin kielikuva ilmaisee kuitenkin sen totuuden, että "valo" joka sijaitsee sydämessämme, on kätkettynä ja me olemme tarrautuneet syyllisen omantunnon tuskaan ja sairaalloisen vapautumattomaan ruumiiseen. Tämä tuska vapautuu, kun me särjemme sydämemme avoimeksi. Toinen avainkäsite sovituksen myötätuntoteoriassa on, että synnin tuskaenergia, jonka me vapautamme parannuksen kautta, aiheuttaa todellista tuskaa, kun Kristus vastaanottaa sen elämäänsä, hänen elämänsä yhdistymisen kautta meidän elämäämme meissä. Kristuksen kärsimyksen kuva näyttää olevan se, että kun astumme yhteyteen Kristuksen kanssa, "tuskaenergia", joka asuu lihassa muistona, siirretään hänelle ja hän "käsittelee" tuon tuskan rakkautensa valon kautta. Hän tuntee meidän tekemiemme syntien tuskan, koska hänen kanssaan jakamamme elämä-energia on tuskallinen. Sovituksessaan Kristus kärsii meidän puolestamme, meidän vuoksemme ja meidän kanssamme. Pyhissä kirjoituksissa ilmaistun jaetun kärsimyksen merkitys näyttää sisältävän sen, että tällainen tuska siirtyy Kristukselle, kun hän ottaa vastaan meidän elämämme omaansa. (1)
Blake T. Ostler
Blake Ostler suoritti Brigham Youngin yliopistossa filosofian kandidaatin tutkinnon taiteessa ja filosofiassa sekä psykobiologiassa. Vuonna 1985 hän suoritti Utahin yliopiston William Leary -tutkijana oikeustieteen tohtorin tutkinnon. Blake Ostler on julkaissut laajasti mormonifilosofiaa koskevia artikkeleita akateemisiin filosofian alan aikakausjulkaisuihin, kuten Religious Studies, International Journal for the Philosophy of Religion, ja Element: The Journal of the society from Mormon Philosophy and Theology samoin kuin mormonismin tieteellisiin julkaisuihin, kuten Dialogue: Journal of Mormon Thought, Sunstone, BYU Studies ja FARMS Review of Books. Hän on kirjoittanut moniosaisen kirjasarjan Exploring Mormon Thought ja opettanut filosofiaa ylimääräisenä opettajana Brigham Youngin yliopistossa.
Suomentanut Markku Lorentz
Sovituksen myötätuntoteorian keskeinen avainkäsite on, että parannuksen kautta aikaansaadun elämän energian vapautuminen vertauskuvallistuu veriuhrissa. Uhrieläimen elämän katsottiin sijaitsevan veressä, joka vuodatettiin teurastuksen yhteydessä. Uhrauksen aikana vuodatettu veri pirskotettiin uhrialttarin tai armoistuimen [Liitonarkun kannen] päälle, näin peittäen sen lahjaksi annetulla elämällä, joka vapautui uhrieläimen kuoleman yhteydessä. Sanakirjassa määritelty ensisijainen "sovitus" -sanan (hepreaksi "kafar") merkitys on "peittää", viitaten Jumalan läsnäoloa edustavan armoistuimen tai alttarin "peittämis"-toimitukseen uhrieläimen verellä, mikä edusti elämän lahjan antamista Jumalalle (3.Moos. 16: 14-15). "Sovittaa" tarkoitti armoistuimen edustaman Jumalan pyhän läsnäolon peittämistä uhrieläimen kuoleman yhteydessä vapautuneella elämän lahjalla - elämä ja Jumala tulevat yhdeksi. MAP-kirkon pyhissä kirjoituksissa veren elämän antaminen eläinuhreissa ei ole enää hyväksyttävää, koska kun Kristuksen elämä on annettu, uhrieläimen veren edustama elämän lahja todellistuu meidän puolestamme annetussa Kristuksen elämässä. Tätä meille annettua hänen elämänsä lahjaa edustaa Getsemanessa ja ristillä vuodatettu elämä-veri. Hän on jo antanut lahjansa. Kuitenkin hän pyytää nyt meitä antamaan elämämme takaisin hänelle, mitä edustaa se että annamme hänelle sydämemme. Mooseksen lain uhrit on poistettu, ja niiden sijaan Kristus pyytää meitä antamaan hänelle "särkyneen sydämen ja murtuneen [katuvan] mielen uhrin" (2. Nefi 2: 7, 3 Nefi 9:20, 12:19, Et 4:15, Moroni 6: 2, [OL 59:8]). (1)
 |
| Jacques J. Tissot (1836-1902): Jalkojen naulaaminen. |
Ylösnoussut Kristus selittikin nefiläisille: "Eikä teidän enää pidä uhrata minulle verenvuodatusta; niin, teidän teuras- ja polttouhrienne on lakattava, sillä minä en hyväksy mitään teidän teuras- ja polttouhreistanne. Ja teidän tulee uhrata minulle uhrina särkynyt sydän ja murtunut [katuva] mieli. Ja jokaisen, joka tulee minun luokseni särkynein sydämin ja murtunein [katuvin] mielin, minä kastan tulella ja Pyhällä Hengellä." (3 Nefi 9:19-20) Särkyneen sydämen ja murtuneen [katuvan] mielen kielikuvan käytölle on olemassa syy. Se viittaa todelliseen inhimilliseen toimintaan, jossa sydämemme särkyy apposen avoimeksi ja syntyy katumuksen tunne kaikesta, mitä olemme tehneet muiden loukkaamiseksi ja suhteillemme heihin. "Särkynyt sydän" on särkynyt aivan avoimeksi, sallimaan Jumalan pääsyn kaikkein yksityisimmän sielumme osan pyhään läheisyyteen. Me olemme erityisellä tavalla haavoittaneet suhdettamme Jumalaan luomalla itsellemme minäkeskeisyyteen sidotun olemassaolon. Jumalalle annetun sydämen särkymisen uhrin kielikuva ilmaisee kuitenkin sen totuuden, että "valo" joka sijaitsee sydämessämme, on kätkettynä ja me olemme tarrautuneet syyllisen omantunnon tuskaan ja sairaalloisen vapautumattomaan ruumiiseen. Tämä tuska vapautuu, kun me särjemme sydämemme avoimeksi. Toinen avainkäsite sovituksen myötätuntoteoriassa on, että synnin tuskaenergia, jonka me vapautamme parannuksen kautta, aiheuttaa todellista tuskaa, kun Kristus vastaanottaa sen elämäänsä, hänen elämänsä yhdistymisen kautta meidän elämäämme meissä. Kristuksen kärsimyksen kuva näyttää olevan se, että kun astumme yhteyteen Kristuksen kanssa, "tuskaenergia", joka asuu lihassa muistona, siirretään hänelle ja hän "käsittelee" tuon tuskan rakkautensa valon kautta. Hän tuntee meidän tekemiemme syntien tuskan, koska hänen kanssaan jakamamme elämä-energia on tuskallinen. Sovituksessaan Kristus kärsii meidän puolestamme, meidän vuoksemme ja meidän kanssamme. Pyhissä kirjoituksissa ilmaistun jaetun kärsimyksen merkitys näyttää sisältävän sen, että tällainen tuska siirtyy Kristukselle, kun hän ottaa vastaan meidän elämämme omaansa. (1)
 |
| Jacques J. Tissot (1836-1902): Jeesus itki. |
... näyttää ilmeiseltä, että Jumala voi kokea sekä täyden määrän onnea maailmassa toteutuneista arvoista että täyden määrän asianmukaista murhetta arvottomuuksista. Aivan kuten Jumala voi kuunnella ja vastata useampaan kuin yhteen rukoukseen kerrallaan, samoin Jumala voi reagoida tunneperäisesti täyteen maailman tunnevalikoimaan - sekä iloiten niiden ilosta, jotka kokevat iloa että surren niiden puolesta, jotka kokevat surua. Lisäksi näyttää epäasianmukaiselta ajatella, että henkilö, joka kokonaisesti omistaa persoonallisuuden, ei ainoastaan kieltäydy vastaamasta, vaan on myös kykenemätön vastaamaan tunneperäisesti rakkaittensa murhenäytelmiin. Jumalan elämää on aina rikastuttanut täydelliseen rakkauteen yhdistyneiden ihmisten suhde. Rakkaus nimenomaan on kyky iloita toisten ilosta ja surra toisten surusta, ja Jumala tuntee täyden ja asianmukaisen määrän molempia. (2)
Blake T. Ostler
Lähteet:
(1) Blake T. Ostler 2006: "Exploring Mormon Thought: Vol 2, The Problems of Theism and the Love of God" (osa 2). SLC, UT: Greg Kofford Books.
(2) Blake T. Ostler 2001: "Exploring Mormon Thought: Vol 1, The Attributes of God" (osa 2). SLC, UT: Greg Kofford Books.(1) Blake T. Ostler 2006: "Exploring Mormon Thought: Vol 2, The Problems of Theism and the Love of God" (osa 2). SLC, UT: Greg Kofford Books.
Blake Ostler suoritti Brigham Youngin yliopistossa filosofian kandidaatin tutkinnon taiteessa ja filosofiassa sekä psykobiologiassa. Vuonna 1985 hän suoritti Utahin yliopiston William Leary -tutkijana oikeustieteen tohtorin tutkinnon. Blake Ostler on julkaissut laajasti mormonifilosofiaa koskevia artikkeleita akateemisiin filosofian alan aikakausjulkaisuihin, kuten Religious Studies, International Journal for the Philosophy of Religion, ja Element: The Journal of the society from Mormon Philosophy and Theology samoin kuin mormonismin tieteellisiin julkaisuihin, kuten Dialogue: Journal of Mormon Thought, Sunstone, BYU Studies ja FARMS Review of Books. Hän on kirjoittanut moniosaisen kirjasarjan Exploring Mormon Thought ja opettanut filosofiaa ylimääräisenä opettajana Brigham Youngin yliopistossa.
Suomentanut Markku Lorentz