Tiivistelmä oppiaiheesta pyhäkoulussa 3.6.2018 (kokeilusarja)

Nefi ja hänen Ašeransa

Opettajana Tuula Marjanen

1. Nefin kirjan 11. luvussa kerrotaan, kuinka Nefi haluaa tietää isänsä Lehin näyssä näkemän elämän puun merkityksen. Herran Hengessä hänet temmataan korkealle vuorelle ja myös hän saa nähdä näyssä tuon puun.

Kun Nefi kysyy Hengeltä puun tulkinnasta, Henki ei vastaa suoraan hänen kysymykseensä, vaan näyttää toisen näyn: neitsyen joka kantaa sylissään lasta ja jonka Henki sanoo olevan ”Jumalan Pojan äiti lihan tavan mukaan”. Tämän jälkeen Henki kysyy puolestaan Nefiltä tietääkö tämä puun merkityksen.

Nefi itse vastaa nyt ja kertoo tietävänsä vastauksen kysymykseensä: ” Kyllä, se on Jumalan rakkaus, joka leviää kaikkialle ihmislasten sydämiin; sen vuoksi se on kaikkein haluttavinta.” (1. Nefi 11: 22)

Miten Nefi päätyi tähän käsitykseen?

Brigham Youngin yliopiston islamin tutkimuksen ja arabian kielen professori Daniel C. Peterson on vuonna 1998 ilmestyneessä tutkimuksessaan ”Nefi ja hänen Ašeransa” päätynyt seuraavaan johtopäätökseen: ”On selvää, että vastaus tähän kysymykseen, joka koskee puun merkitystä, löytyy neitsytäidistä ja hänen lapsestaan. Itse asiassa tuo neitsyt on jossain mielessä kyseinen puu. Jopa kieli, jota käytettiin hänen kuvailemiseensa, on samaa kuin kieli, jota käytettiin puusta.”

Peterson jatkaa: ”Merkittävää on kuitenkin se, että Nefi ymmärsi puun merkityksen vasta silloin, kun äiti ilmestyi lapsen kera ja hänet tunnistettiin “Jumalan Pojan äidiksi”. Miksi Nefi näkisi yhteyden puun ja jumalallisen lapsen neitseellisen äidin välillä? Uskon Nefin näyn heijastelevan “pyhän puun” merkitystä, mikä on omaleimaista muinaiselle Lähi-idälle. Sitä voi todella täysin ymmärtää vain, kun pidetään mielessä muinaisten kanaanilaisten ja israelilaisten yhteydet tuohon puuhun.” 

Ajanjaksona, joka käsittää vuodet Kanaanin valloituksesta toisella vuosituhannella eKr. aina Jerusalemin tuhoutumiseen asti (jolloin Lehi lähti perheineen Jerusalemista), ainakin jotkut israelilaiset palvoivat Ašera nimistä jumalataräitiä. Ašera yhdistettiin usein puihin – pyhiin puihin.

Israelin alueelta on löydetty tuhansia jumalattaria kuvaavia pienoisveistoksia. Jumalatarhahmot ovat ihmisen kaltaisia ja naispuolisia, mutta niiden alaruumiit - vastakohtana vastaaville pakanallisille kanaanilaishahmoille - ovat yksinkertaisia pylväitä. Veistoksia tutkinut William Dever ehdottaa, että nämä pylväsmäiset alaruumiit voisivat edustaa puunrunkoja. Hänen mukaansa israelilaisissa pienoisveistoksissa ajatus syöttävästä ja hoitavasta jumalattaresta tulee selvästi esiin.

Israelilaisten suhtatutumisessa Ašeraan on pitkä ja vaiherikas historia. Esimerkiksi kuningas Salomo toi Ašeran Jerusalemiin joskus vuoden 1000 eKr. jälkeen. Ja hänen poikansa Rehabeam toi ašeran (kuvan tai symbolin) Jerusalemin temppeliin. Jotkut kuninkaat (esim. Asat, Josafat ja Hiskia) sitten poistattivat sen ja toiset (esim. Manasse) jälleen palauttivat. Raphael Patain mukaan Ašeran kuva tai symboli seisoi Salomon temppelissä Jerusalemissa miltei kaksi kolmasosaa sen olemassaolosta - selvästi ulottuen Lehin elinvuosiin ja kenties hänen poikansa Nefin elinvuosiin asti.

Miten meidän on sitten suhtautuminen Ašeraan?

Emme ota siihen kantaa, haluamme vain tuoda esille, että tuntuu luontevalta ajatella että muinaisen Lähi-idän kulttuuritausta (jumalataräiteineen ja pyhine puineen) auttoi Nefiä tulkitsemaan näkyä elämän puusta. Tietenkään Maria, neitsyt Nasaretista, jonka Nefi näki, ei ollut kirjaimellisesti Ašera. Hän oli, kuten Nefiä opastava enkeli korosti, “Jumalan Pojan äiti, lihan tavan mukaan”. 

”Se, että 1. Nefin kirjaan sisältyy tällainen israelilaisten pakolaisuuden aikaa edeltävä uskonnollinen vertauskuva (Ašera), jota newyorkilainen maanviljelijän poika tuskin olisi voinut päätellä Raamatusta, puhuu vahvasti sen puolesta, että Mormonin kirja on todella muinainen, seemiläisen perimätiedon mukainen historiallinen kirja.” (Daniel C. Peterson: Nephi and his Asherah)