Uudestisyntymistä käsittelevä artikkeli - lyhennelmä
Otteita artikkelista.
Artikkeli liittyy pyhäkoulumme Vanhan testamentin kurssin temppeliopintojen linjaan.
“Veren kautta teidät pyhitetään”:
Toimitusten ja hengellisen uudestisyntymisen
vertauskuvallinen, pelastava, toisiinsa liittyvä,
kertyvä, taaksepäin katsova ja ennakoiva luonne
Johanneksen evankeliumin kolmannessa ja
Mooseksen kirjan ensimmäisessä luvussa
Jeffrey M. Bradshaw ja Matthew L. Bowen
vertauskuvallinen, pelastava, toisiinsa liittyvä,
kertyvä, taaksepäin katsova ja ennakoiva luonne
Johanneksen evankeliumin kolmannessa ja
Mooseksen kirjan ensimmäisessä luvussa
Jeffrey M. Bradshaw ja Matthew L. Bowen
 |
| Kuva 1. Nikodemos tulee Jeesuksen luo yöllä. |
Tiivistelmä:
Johanneksen evankeliumin 3. luvussa Jeesus kuvaili hengellistä uudestisyntymistä sanomalla, että se koostuu kahdesta osasta: syntyminen ”vedestä ja Hengestä.” Vaatimukseen “syntyä uudesti taivaan valtakuntaan vedestä ja hengestä” KH Mooses 6:59-60 lisää sen, että ihmisen täytyy ”tulla puhdistetuksi verellä, nimittäin Ainosyntyiseni verellä… sillä… veren kautta teidät pyhitetään.” Tässä artikkelissa käsittelemme veden, hengen ja veren vertauskuvallisuutta pyhissä kirjoituksissa, sellaisina kuin ne toteutuvat hengellisen uudestisyntymisen tapahtumassa. Korostamme eritoten näiden toimitusten vertauskuvallista, pelastavaa, toisiinsa liittyvää, kertyvää, taaksepäin katsovaa ja ennakoivaa luonnetta Johanneksen evankeliumin 3. luvun ja KH Mooseksen kirjan 6. luvun vihjailevien ja toisinaan arvoituksellisten kuvausten puitteissa. KH Mooses 6:51-68 tiiviine temppeliteemoineen ilmoitettiin profeetalle joulukuussa 1830, kun kirkko oli vielä lapsenkengissään ja yli kymmenen vuotta ennen kuin pappeuden toimitusten täyteys oli Nauvoon pyhien käytettävissä. Näiden lukujen tutkimuksemme muodostaa tietopohjan johtopäätöstemme näkökulmalle sakramentin tarkoituksen osalta. Päätelmämme ovat sinänsä yhtäpitäviä sen kanssa, mitä kirkon johtajat ovat korostaneet äskettäin sanomalla, että “sakramentti on kaunis hetki ei pelkästään kasteenliittojemme uudistamisessa, vaan myös mahdollisuutena sitoutua Häneen uudelleen, kun uudistamme kaikki liittomme”. Keskustelemme lopuksi sakramentin suhteesta israelilaisten temppelien näkyleipään ja taivaallisen juhlan odottamiseen, mistä riemuitsevat ne, jotka Jeesuksen Kristuksen veri on pyhittänyt.
- -
 |
| Kuva 2. Minerva Teichert: Sakramentti. |
- - Odotettaessa taivaallista juhla-ateriaa
Yksi yllättävimmistä arkeologisista löydöistä viime vuosisadalla oli vuonna 1920 Dura Europosin rauniot, jotka sijaitsevat kalliolla yhdeksänkymmenen metrin korkeudessa Eufrat-joen varrella nykyisessä Syyriassa. Esiin kaivettujen rakenteitten joukossa oli pieni juutalainen synagoga taidokkaine seinämaalauksineen, jotka olivat säilyneet pelkästään siksi, että rakennus oli täytetty maa-aineksella sen ollessa linnoituksena kaupungin tuhoutuessa piirityksessä. Dura Europosin taide muodostaa vakuuttavimman fyysisen todistusaineiston sille, että juutalaisilla mysteereillä, joita kuvataan muinaisissa lähteissä, oli kouriintuntuva osa rituaaleissa. Päätöksenä tälle tutkimukselle kuvaamme synagogan merkittävintä seinämaalausta, joka korostaa kokoontuneen Israelin osallistumista taivaalliseen juhla-ateriaan kohokohtana juutalaiselle viimeisten aikojen odotukselle.
Tutkittuaan synagogan maalauksia Hugh Nibley päätteli, että “kaikkein tärkein esitys on keskimmäinen sommitelma, joka kruunaa tooran pyhän kaapin, synagogan rituaalien keskeisen paikan.” Tämä seinämaalaus oli “maalattu useaan kertaan, kunnes se lopulta tyydytti sitä, joka oli sen suunnitellut.” “Toisiaan seuraavat muutokset osoittavat, kuinka suurta huomiota kiinnitettiin ongelmaan, mitä sen pitäisi esittää.” Vaikka seinämaalaus esittää yhden ainokaisen kokonaisnäkymän, se on jaettu ylä- ja alaosiin vaakasuoralla nauhalla. Alaosa kuvaa avaintapahtumia Israelin menneisyydestä ja yläosa sen tulevaisuutta profetian kaavailemana.
 |
| Kuva 3. Tooran pyhän kaapin yläpuolella oleva kuvasommitelma Herbert Guten ennallistamana. Dura Europos synagoga, n. 254. |
Teoksen pääteemana on kootun Israelin palauttaminen ja korotus viimeisinä päivinä Jumalan ikuisen liiton täyttymisenä. Vasemmalla alhaalla Jaakob näytetään makaamassa vuoteella, kun hän antaa viimeisen siunauksensa kahdelletoista pojalleen. Oikealla alhaalla kuvataan hänen siunaustaan Efraimille ja Manasselle. Seinämaalauksen yläosa kuvaa näitten luvattujen siunausten täyttymistä: ne kolmetoista, jotka Jaakob oli siunannut - Israelin pojat yhdessä Efraimin ja Manassen kanssa, jotka edustivat Joosefia kaksinverroin - on korotettu Jumalan ja hänen kahden jumalallisen, toimissaan serafeihin verrattavan valtaistuimenvartijansa luokse.
Ylä- ja alanäkymän kattaa puu, jonka juuret ovat pohjana Israelin liittoja ja luvattuja siunauksia koskevissa peruskertomuksissa ja joka johtaa valtaistuimen luo korkeudessa. Tässä mielessä sen voisi nähdä puisena ”rautatankona”, joka on sukua muinaisen juutalaisen ja kristillisen puisten nousuportaitten vertauskuvallisuudelle. Erwin Goodenough päätteli, että tämä keskeinen hahmo edustaa sekä puuta että viiniköynnöstä, ja Hugh Nibley oli samaa mieltä huomauttaen, että sellaisella kuvakielellä on vastine Mormonin kirjassa: “Oliivipuu, joka edustaa Israelia Mormonin kirjan kuvakielessä, on myös viiniköynnös; se kasvaa viinitarhassa, ‘viinitarhan herra’ on istuttanut sen, on jalostanut sen ja omistaa sen.”
Goodenough korosti puu-viiniköynnöksen kaksoismerkityksen mahdollisuutta. Hän esitti, että olisi saattanut olla luonnollisempaa sekä juutalaisille että kristityille katsojille päätellä, että se edusti "Israelin toivon" voimaa, joka tultaisiin näyttämään toteen messiaanisen "Israelin Vapahtajan" ilmestyessä, kuin se, että he olisivat nähneet puu-viiniköynnöksen edustavan Israelia itseään kansana:
“Jos… viiniköynnös viittasi jumalalliseen voimaan, joka olisi saatavissa viemään ihmisen taivaaseen… on todella mahdollista, että viiniköynnös ei tässä merkinnyt Israelia itseään vaan Israelin toivoa siitä, että juutalaiset saisivat pelastuksen juutalaisen Jumalan kautta, joka oli kansalleen sitä, mitä viiniköynnös edusti muille. “Minä olen viinipuu ja te olette oksat.” on saattanut alunperin olla mystinen kuvaus Jumalan ja Israelin välisestä suhteesta.”
Johanneksen evankeliumi menee pidemmälle tämänkaltaisessa kuvakielessä, kun se selkeästi kuvailee Jeesusta ainoaksi tavaksi, millä Hänen opetuslapsensa voisivat tulla autetuiksi pyrkiessään taivaaseen. Viitaten moniin huijauksiin, joita liittyy Israelin/Jaakobin ja Labanin kertomukseen Jeesus ylisti lähestyvää Natanaelia heidän ensimmäisessä tapaamisessaan sanomalla: “"Siinä on oikea israelilainen [so., Jaakobin jälkeläinen], mies vailla vilppiä!" Sitten, viitaten Jaakobin unen “tikapuihin”, joita käyttäen enkelit menivät ylös ja tulivat alas, Jeesus juhlallisesti puolusti merkittävyyttään kunnioitettuun patriarkkaan nähden ja julisti, että Hän oli taivaaseen vievät tikkaat henkilöityneenä; "Totisesti, totisesti: te saatte nähdä taivaan avoinna ja te näette Jumalan enkelien kulkevan ylös ja alas siinä missä Ihmisen Poika on." Myöhemmin Johanneksen evankeliumissa, kun Tuomas kysyi Jeesukselta, miten Hänen opetuslapsensa tuntisivat tien Hänen Isänsä tykö, Jeesus vastasi: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.”
Ylä- ja alanäkymän kattaa puu, jonka juuret ovat pohjana Israelin liittoja ja luvattuja siunauksia koskevissa peruskertomuksissa ja joka johtaa valtaistuimen luo korkeudessa. Tässä mielessä sen voisi nähdä puisena ”rautatankona”, joka on sukua muinaisen juutalaisen ja kristillisen puisten nousuportaitten vertauskuvallisuudelle. Erwin Goodenough päätteli, että tämä keskeinen hahmo edustaa sekä puuta että viiniköynnöstä, ja Hugh Nibley oli samaa mieltä huomauttaen, että sellaisella kuvakielellä on vastine Mormonin kirjassa: “Oliivipuu, joka edustaa Israelia Mormonin kirjan kuvakielessä, on myös viiniköynnös; se kasvaa viinitarhassa, ‘viinitarhan herra’ on istuttanut sen, on jalostanut sen ja omistaa sen.”
Goodenough korosti puu-viiniköynnöksen kaksoismerkityksen mahdollisuutta. Hän esitti, että olisi saattanut olla luonnollisempaa sekä juutalaisille että kristityille katsojille päätellä, että se edusti "Israelin toivon" voimaa, joka tultaisiin näyttämään toteen messiaanisen "Israelin Vapahtajan" ilmestyessä, kuin se, että he olisivat nähneet puu-viiniköynnöksen edustavan Israelia itseään kansana:
 |
| Kuva 4. Tooran pyhä kaappi Dura Europosin synagogassa. |
Johanneksen evankeliumi menee pidemmälle tämänkaltaisessa kuvakielessä, kun se selkeästi kuvailee Jeesusta ainoaksi tavaksi, millä Hänen opetuslapsensa voisivat tulla autetuiksi pyrkiessään taivaaseen. Viitaten moniin huijauksiin, joita liittyy Israelin/Jaakobin ja Labanin kertomukseen Jeesus ylisti lähestyvää Natanaelia heidän ensimmäisessä tapaamisessaan sanomalla: “"Siinä on oikea israelilainen [so., Jaakobin jälkeläinen], mies vailla vilppiä!" Sitten, viitaten Jaakobin unen “tikapuihin”, joita käyttäen enkelit menivät ylös ja tulivat alas, Jeesus juhlallisesti puolusti merkittävyyttään kunnioitettuun patriarkkaan nähden ja julisti, että Hän oli taivaaseen vievät tikkaat henkilöityneenä; "Totisesti, totisesti: te saatte nähdä taivaan avoinna ja te näette Jumalan enkelien kulkevan ylös ja alas siinä missä Ihmisen Poika on." Myöhemmin Johanneksen evankeliumissa, kun Tuomas kysyi Jeesukselta, miten Hänen opetuslapsensa tuntisivat tien Hänen Isänsä tykö, Jeesus vastasi: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.”
 | |
|
Kun pohdimme enemmän synagogan seinämaalauksen keskeisen hahmon messiaanista merkittävyyttä me emme saa jättää huomiotta lisävihjeitä pappeudesta ja kuninkuudesta, jotka on sijoitettu puu-viiniköynnös-kuvaukseen. Goodenough päätteli, että Orfeus-hahmo, joka on sijoitettu istumaan oksille vasemmalla ja joka soittaa harppua, “oli luultavasti nimeltään Daavid”, joka tässä on papillisessa roolissa esittämässä “taivaallista, pelastavaa… musiikkia”, jonka kautta “Israel voisi tulla kirkastetuksi.”
Kurt Schubert, joka korosti kuninkuuteen liittyvän seinämaalauksen olemusta, näki Jalopeuran Daavidin oikealla puolella Messias-kuninkaan hahmon vertauskuvana, istumassa valtaistuimella ylemmässä kuva-alueessa. Tämän Messias-kuninkaan oli määrä tulla nimenomaan Juudan heimosta, Jaakobin siunauksen “nuoresta leijonasta,” ja Hän oli Daavidin kirjaimellinen jälkeläinen ja kuninkaallinen perijä. Lisäksi Schubert näki Efraimin ja Manassen siunauksen kuvauksen ilmeisenä viittauksena “toiseen messiaaniseen hahmoon… Joosefin-Efraimin huoneesta syntyvään messiaaseen, jonka oli määrä kärsiä ja kuolla.”
Seinämaalauksen kauneus ja kokonaisvaltaisuus, sen esittäessä kokoontuneen, kirkastuneen Israelin menneisyyden ja tulevaisuuden, on mykistävä. Meiltä puuttuu enää ainoastaan taivaallisen juhla-aterian leipä ja viini. Vai puuttuuko? Kun Gute tutki huolellisesti seinämaalauksen eri maalauskerroksia, hän havaitsi välissä olevan kuvion, johon kuului hahmoja puu-viiniköynnöksen kummallakin puolella. Goodenough näki näissä hahmoissa rituaalista merkitystä, ajateltaessa, että pöydällä rungon vasemmalla puolella olevat esineet edustavat seremoniallista leipää ja käärmepäiset kissaeläimet oikealla puolella olivat viiniastian koristeina. Seinämaalauksen myöhäisemmässä, viimeisessä versiossa, Goodenough sanoo, ”leivän ja viinin vertauskuvien voidaan olettaa” assimiloituneen [sulautuneen] itse puu-viiniköynnökseen. Israelin korotuksen tilassa puu-viiniköynnöksen yläpäässä ne voisivat jatkuvasti nauttia sen hedelmiä, kun dualisoitu [kaksoismerkityksinen] eskatologinen [lopun aikoihin liittyvä] puu-viiniköynnös on nyt liittynyt elämänpuuhun, sen protologiseen [aikojen alun] vastineeseen.
 |
| Kuva 6. Minerva Teichert: Kristuksen toinen tuleminen. |
Juuri tämän saman Jeesuksen Kristuksen on määrä “tulla pian,” taivaan pilvissä voimassa ja suuressa kirkkaudessa.” Säilyttäkäämme jokainen saamamme toimitus ja liitto, jotta, kun se aika koittaa, meidät luetaan mukaan pyhitettyjen joukkoon, jotka “juovat viiniköynnöksen antia,” Hänen verensä vertauskuvia “[Hänen] kanssa[an] maan päällä.”
Jeffrey M. Bradshaw ja Matthew L. Bowen
Jeffrey M. Bradshaw and Matthew L. Bowen, 2016: “By the Blood Ye Are Sanctified”: The Symbolic, Salvific, Interrelated, Additive, Retrospective, and Anticipatory Nature of the Ordinances of Spiritual Rebirth in John 3 and Moses 6. Interpreter: A Journal of Mormon Scripture 24 (2017): 123-316