K: Miten kirkkomme asiantuntijat selittävät Jehova-nimen?
Kysymys (jätetty kysymyslaatikkoon evankeliumin oppi -luokassa 28.1.2018)
”Miten kirkkomme asiantuntijat selittävät Jehova-nimen? Pidetäänkö sitä oikeana vai onko vain vakiintunut ja hyväksytty ’korvike’, jos oikea nimi ei ole tiedossa? Entä Jahve, kuinka vakuuttavana sitä pidetään, vaikka se ei ole käytössä kirkossamme?
Raamattuni (ev.lut. 1992) sanastossa annetaan ymmärtää, että Jehova on 1400-luvulla syntynyt virheellinen näkemys Jumalan nimestä. Tämä aiheutuisi siitä, kun 6. vuosisadalla siihen asti vain konsonantein kirjoitettuihin pyhiin kirjoituksiin lisättiin vokaalit, jolloin Jumalan nimen konsonanttien JHVH yhteyteen olisi merkitty Herra (Adonai) -sanan vokaalit, johtuen juutalaisesta tottumuksesta korvata kirjoituksia ääneen luettaessa Jumalan nimi Herra-sanalla.”
Vastaus
Vastauksen laati Esa A. Reiman
Hepreassa on alun perin kirjoitettu vain konsonantit יהוה (JHVH), eikä kirkossa pidetä kovin olennaisena sitä, onko sanan oikea äänneasu ollut alun perin Jahve vai Jehova. Yleensä kirkon kirjallisuudessa esitetään molemman nimimuodot rinnakkain.* Nimimuoto Jehova (engl. Jehovah) on vakiintunut käyttöön, mutta se ei ole kannanotto, että juuri tämä olisi ollut alkuperäinen ääntämistapa. Nimeen liittyy sanaleikki Raamatussa:
”Jumala sanoi Moosekselle: ’Minä olen [אֶֽהְיֶ֖ה ’eHJe] se joka olen [אֶֽהְיֶ֑ה ’eHJe].’ Hän sanoi vielä: ’Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: ’Minä-olen [אֶֽהְיֶ֖ה ’eHJe] on lähettänyt minut teidän luoksenne.’’
Jumala sanoi vielä Moosekselle: ’Sinun tulee sanoa israelilaisille: ’Jahve, Herra [יְהוָ֞ה JeHoVaH], teidän isienne Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on lähettänyt minut teidän luoksenne.’ Se on oleva minun nimeni ikuisesti, ja sillä nimellä minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen.” (2. Moos. 3:14–15.)
Alun perin jakeessa 15 on siis lukenut יהוה (JHVH). Koska Jumalan nimeä ei saanut lausua turhaan, juutalaiset lakkasivat lausumasta tätä nimeä. Niinpä aikojen kuluessa katosi varma tieto siitä, miten nimi lausuttiin. Heprean kieleen lisättiin myöhemmin vokaalimerkit. Jumalan nimen kohdalla on käytetty Raamatun eri kohdissa erilaisia vokaalimerkkejä, jotka viittaavat siihen, että lausumistapa on vaihdellut.
Yleisin merkintä on kuitenkin יְהֹוָה (JeHoVaH). Sanan lopussa olevaa h-kirjainta ei yleensä lausuta, ja näin oletettiin, että oikea nimimuoto olisi Jehova. Myöhempi tutkimus toi kuitenkin esiin mahdollisuuden, että vokaalimerkeillä kuvattiinkin sitä, että Jumalan nimen sijaan siinä kohdassa oli lausuttava אֲדֹנָי (’aDoNaJ) ’Herra’. Ääntymättömän aalef-konsonantin (א) yhteydessä kahdella eri merkillä (–:) kuvattu ensimmäinen vokaali ’a’ on kuitenkin jod-konsonantin (י) yhteydessä kielioppisyistä muutettu yhdeksi merkiksi (:), joka luetaan ’e’. Näin Jumalan nimen JHVH konsonanteista ja sanan aDoNaJ vokaaleista muodostuikin JeHoVaH.
Israelin Jumalan nimen JHVH oikea ääntämistapa on siis kielihistoriallinen kysymys, jossa tutkijoiden mielipiteet jonkin verran vaihtelevat. Kirkolla ei ole asiaan tutkijoiden näkemyksistä poikkeavaa kantaa. Nimen ääntämistä olennaisempaa on ymmärtää, että Jeesus itse sanoi olevansa tämä Israelin Jumala (Joh. 8:58) ja että myös Paavali todisti siitä (2. Moos. 17:6; 1. Kor. 10:1–4).
*Ks. esim. PKO Jehova; PKO Jumala, jumaluus – Poika Jumala; Jeesus Kristus ja ikuinen evankeliumi, opettajan kirja, 2016, s. 19; Uusi testamentti, opiskeluopas kotiopiskeluseminaarin oppilaille, 2016, s. XXVIII; Gordon B. Hinckley, ”Me todistamme Jeesuksesta Kristuksesta”, Liahona, maaliskuu 2008. – Esimerkki vanhasta suomalaisesta kirkon lähteestä, jossa Jehova ja Jahve mainitaan rinnakkaismuotoina: Aulis Airto, ”Temppelimatkalla”, Valkeus, syyskuu 1962, s. 352.