Johtajakoulutuksesta - Brigham Young / osa 4

Kuva: Läntinen Gotlannin allas. 1996.

 Vuosien 1837 ja 1841 välillä tehtiin kaksi apostolista lähetysmatkaa Britteinsaarille. 1837-1838 Heber C. Kimball ja Orson Hyde perustivat ensimmäisen lähetyskentän keskittyen Prestonin ja Ribble Valleyn alueelle. Heidän ponnisteluissaan noin 1500 ihmistä kastettiin kirkkoon. Vuosina 1839-1841 yhdeksän kahdentoista apostolin koorumin jäsentä työskenteli Britanniassa ja lisäsi kirkkoon 4000 käännynnästä. Nämä lähetysmatkat olivat äärimmäisen tärkeitä. Suhteellisen lyhyessä ajassa kaksitoista apostolia loivat perustan onnistuneimmalle kirkon lähetysohjelmalle 1800-luvulla, järjestivät laajan maahanmuutto-ohjelman ja perustivat merkittävän julkaisuohjelman. Näissä toiminnoissa he myös saivat yhteisiä kokemuksia, jotka hitsasivat heidät yhteen koorumina. Lähetystyökokemusten hengelliset ja hallinnolliset ulottuvuudet valmistivat kahdentoista apostolin koorumia omaksumaan keskeisen roolinsa kirkon johdossa Nauvoohon palaamisensa jälkeen ja etenkin profeetta Joseph Smithin kuoltua vuonna 1844. Nämä lähetysmatkat olivat ilmentymiä varhaisten myöhempien aikojen pyhien tunnistamasta jumalallisesta käskystä viedä evankeliumi "kaikkialle maailmaan" (OL 84: 61-63, vrt. Matt. 28:19) ja "koota" Siioniin kaikki, jotka ottaisivat vastaan evankeliumin sanoman. Aivan kuin Jeesus oli antanut käskyn apostoleilleen, hän myös toimi apostoliensa kanssa yhdeksännellätoista vuosisadalla.
...
Köyhyyden ja sairauden kourissa ja luottaen Jumalan lupauksiin, että kaikki kääntyisi hyväksi heille ja heidän perheilleen, suurin osa kahdentoista koorumin jäsenistä matkasi erillisinä ryhminä Liverpooliin. Huhtikuussa 1840 he olivat yhdessä ensimmäistä kertaa koorumina vieraassa maassa. Huhtikuun 14. päivänä 1840 Prestonissa he asettivat Willard Richardsin apostoliksi ja hyväksyivät Brigham Youngin kooruminsa "pysyväksi presidentiksi". He pitivät seuraavana päivänä yleiskonferenssin, jossa he hoitivat kirkon asioita ja järjestivät lähetyskenttää edelleen. Huhtikuun 16. päivänä he kokoontuivat uudelleen koorumina ja jatkoivat työn suunnittelua. Seuraavana päivänä he erottautuivat useille maantieteellisille alueille: Brigham Youngin ja Willard Richardsin tehtäväksi tuli auttaa Wilford Woodruffia työssä, jonka hän oli jo aloittanut Herefordshiren Yhdistyneen veljeskunnan kanssa; Heber C. Kimballin tehtävänä oli palata alueille joilla hän vuosina 1837-1838 teki menestyksekästä lähetystyötä; Parley P. Prattin tehtävänä oli perustaa lähetyskoti ja julkaisutoiminta Manchesteriin;  Orson Prattin tehtäväksi osoitettiin lähetyskentän perustaminen Skotlantiin, jossa työ oli jo alkanut; John Taylorin oli lähdettävä Liverpooliin, Irlantiin ja Mansaarelle; ja George A. Smith määrättiin Staffordshiren keramiikketeollisuuden alueelle. Aikanaan Wilford Woodruff ja George A. Smith laajensivat työtään Lontooseen.

Kuva: Pohjoinen Gotlannin allas. 1996.
Brigham Youngin ohjauksessa nämä apostolit tukivat ahkerasti toisiaan ja osoittivat rakkauttaan Britannian kansalle. Päiväkirjoissaan ja toisilleen kirjoittamissaan kirjeissä he kertovat heille määrätyn raskaan työn taakoista ja iloista. Ollessaan ensimmäistä kertaa todella omillaan, heidän oli pakko turvautua Herraan ja toisiinsa saadakseen apua kohtaamissaan haasteissa. Vaikkakin he pyysivät Joseph Smithiltä neuvoa useissa asioissa, etäisyys häneen pakotti usein heidät tekemään päätöksiä jo ennen kuin vastausta voitiin saada. Kaikissa tärkeissä päätöksissä profeetta Joseph näyttää hyväksyneen heidän toimintansa.
...
Merkittävä seuraus vuosien 1839-1841 lähetysmatkasta oli sen vaikutus koorumiin itseensä. Vuodesta 1841 lähtien, kun nuo kahdentoista koorumin jäsenet palasivat Nauvooseen, Joseph Smith antoi heille enemmän suoraa vastuuta kirkon asioiden hoitamisesta. Heidän hoidettavakseen osoitettiuin kirkon lehdistö Nauvoossa, heidän oli määrä ohjata maahanmuuttoa, heitä sijoitettiin Nauvoon kaupunginvaltuustoon ja he vastasivat suoraan kirkon taloudesta. Näin heidät saatettiin tiiviimmin yhteyteen Joseph Smithin kanssa ja heille annettiin suurempia vastuita monilla aloilla, kun he ottivat paikkansa seuraavana koorumina heti ensimmäisen presidenttikunnan jälkeen (OL 107: 23-24; 124: 127-128).

Ehkä suurin osoitus heidän todellisesta kutsumuksestaan ​​apostoleina oli heidän tärkeä roolinsa kirkon johdossa juuri ennen Joseph Smithin kuolemaa ja sen jälkeen vuonna 1844. Tämä hengellisen ja hallinnollisen auktoriteetin mantteli oli selvästi luotu heidän Britannian lähetysmatkansa kokemusjakson aikana.

Lähde: Missions of the Twelve to the British Isles (Kahdentoista lähetysmatkat Britteinsaarille), teoksessa Encyclopedia of Mormonism. Saatavissa osoitteessa: http://eom.byu.edu/index.php/Missions of the_Twelve_to_the_British_Isles

Käännös: Markku Lorentz